Saaristomeri on maailman mitassa ainutlaatuinen luonnonmuodostuma: saarien meri, jonka historia ja luonnon kirjo hakevat vertaansa. Maailman kaunein saaristo.

Alueen arvokkaimmat kohteet kuuluvat Saaristomeren kansallispuistoon, jota luonnehtivat luontotyyppien moninaisuus ja lajien runsaus.

 

Nämä tarinat vievät sinut retkelle Saaristomeren kiehtovimpiin kohteisiin. Näyttävät kuvat välittävät hetkiä vuodenkierron eri vaiheista, vuorokaudenaikojen ja sään tahdittamien tunnelmien vaihtelusta. Jokainen saari on erityinen – tärkeä osa sitä luonnon luomaa palapeliä, jonka itse kukin hahmottaa omalla tavallaan.

Saaristomeri on kudelma luonnonmaisemia ja vuosisataisen ihmisvaikutuksen synnyttämiä perinnemaisemia, saarien rykelmiä, avaria selkävesiä, matalikkoja ja syvänteitä. Miljoonien vuosien eroosion kuluttamilla rantakallioilla lepää hylkeitä, laidunnuksen avartamilla niityillä rehottaa kukkien meri, lepattelee kirjava joukko perhosia ja vilistelee muita eläimiä.

 

Muutamassa Saaristomeren kylässä on edelleen ympärivuotisia asukkaita. Monesta kylästä talvinen tuli on sammunut, hiljaisiksi ovat käyneet myös uloimman saariston kalamajat ja hylkeenpyynnin tukikohdat. Perinteiset saaristolaiselinkeinot ovat hiipuneet, mutta siellä täällä toimeliaisuus on vireää. Matkailu pitää yllä toivoa saariston säilymisestä asuttuna.

Ihminen on vaikuttanut voimakkaasti saaristoon ja sen luontoon siitä lähtien, kun saaret jääkauden jälkeen alkoivat maankohoamisen seurauksena nousta merestä. Hylkeenpyytäjät ja kalastajat olivat ensimmäisinä liikkeellä. Asutus levittäytyi vähitellen, syntyi kyliä. Tarvepuun keruu piti maiseman avarana, karja kalusi niittyjä ja ketoja.

 

Kun saaristo autioitui saari saarelta, kylä kylältä, alkoi avarien maisemien umpeenkasvu. Vähitellen, melkein huomaamatta, ihmisen vaikutus muutti luonnettaan. Kasvavien kaupunkien jätevedet, teollisuuden päästöt ja maatalouden ravinnehuuhtoumat ulottivat vaikutuksensa vesiluontoon. Lähes näkymättömästi, mutta sitäkin dramaattisemmin.

Osa suurista päästölähteistä on saatu kuriin, mutta ongelma ei ole väistynyt. Maatalouden kuormitus pitää yllä veden korkeaa ravinnetasoa, sedimentteihin kerrostuneet ravinteet ja raskasmetallit voivat nekin ajoittain vapautua uudelleen kiertoon. Ilmastonmuutos lisää ongelmia entisestään.

Itämeri – Saaristomeri sen osana – voi huonosti. Keskikesän sinileväkukinnat ovat näkyvin osa ongelmaa, josta kuitenkin koko meren ekosysteemi kärsii. Pinnan alla muhii ikävyyksiä, ellei toimeen tartuta. Meren terve tulevaisuus on meidän käsissämme.